Kalastus ja ravustus


Vanhempien vastuulla on näyttää lapsille mallia kunnioittavasta suhtautumisesta luontoon ja eläimiin. Esimerkiksi kiinni saadun kalan arvostamista on käsitellä sitä rauhallisesti ja kaikkea kipua, pelkoa ja tuskaa välttäen. Kalan kärsimykset päätetään mahdollisimman nopeasti. Kuva: Nikola Solev/shutterstock.com

Jos kala kuuluu omaan ruokavalioon, itse kalastamalla voi varmistua siitä, että syötävät eväkkäät ovat eläneet vapaan ja hyvän elämän ja kohdanneet mahdollisimman nopean ja tuskattoman kuoleman. Tämä edellyttää tietysti asianmukaista toimintatapaa kalastuksessa ja kalan lopetuksessa.

Viime vuosina on tieteen keinoin osoitettu kalojen kokevan sekä kipua että pelkoa. Kuivalle maalle joutuminen on kalalle äärimmäinen hätätilanne. Pilkkiahvenen jättäminen hyppimään avannon viereen hangelle on sekä eläinsuojelulain vastainen että ajattelematon teko. Tukehtumiskuolema on kalalle hidas ja tuskallinen.

Kalan kipua lisäävät koukun aiheuttamat vauriot suussa tai kiduksissa, ja talviaikaan myös kidusten jäätyminen. Jokaisen kalastusta harrastavan ihmisen, myös sellaisen joka onkii vain kerran kesässä mökkilaiturilta, tulee siis opetella nopea ja mahdollisimman tuskaton tapa tappaa kala.

Kalastus on usein koko perheen harrastus, ja vanhempien vastuulla on ohjata lapsiaan suhtautumaan luontoon ja eläimiin kunnioittavasti. Olennainen osa vastuullista asennetta on kalastaminen vain tarpeeseen: jos kalastetaan, kiinni saaduista kaloista tehdään myös ruokaa.

Kalan asianmukaisesta tainnuttamisesta ja tappamisesta huolehtiminen on aina vanhempien tehtävä. Vastuullinen aikuinen osoittaa esimerkillään kunnioitusta myös syöttejä kohtaan: ylimääräiset onkimadot palautetaan takaisin kompostiin tai säilytetään niin, etteivät ne kuole hapenpuutteeseen tai kuumuuteen säilytyspurkissa.