Ravustus

Rapujen valmistamista ruoaksi kannattaa harkita kahteen kertaan. Yhden aikuisen vatsan täyttämiseksi on otettava hengiltä keskimäärin reilut kymmenen saksiniekkaa. Myös rapujen tappamistapa herättää eläinystävän mielessä kysymyksiä, sillä ravut keitetään elävältä. Tutkimuksia rapujen kivunaistimiskyvystä on tehty muun muassa taskuravuilla ja katkaravuilla, ja tulokset viittaavat vahvasti siihen, että myös nämä eläimet tuntevat kipua.

Jos rapuja kaikesta huolimatta halutaan laittaa ruoaksi, on tarkoitukseen varattava mahdollisimman iso kattila, ja ravut laitettava kiehuvaan veteen pienissä erissä. Jos rapuja lisätään veteen paljon kerrallaan, veden lämpötila laskee, ja ravut ehtivät kitua ennen kuolemaansa.

Pyydystettäville ravuille ei ole määrätty valtakunnallista alamittaa, mutta kalastusaluekohtaisia rajoituksia voidaan asettaa. Ravustajan tulee tarkistaa paikalliset määräykset ennen ravustamisen aloittamista. Jollei aluekohtaisia rajoituksia ole, yleisesti ottaen vähintään pienimmät, alle 10 senttimetrin kokoiset yksilöt päästetään takaisin vesistöön kasvamaan. Pienissä yksilöissä on myös niin vähän syötävää, että niiden päästämistä takaisin vapauteen kannattaa sen vuoksikin harkita.

Jos rapuja pyydystetään merroilla, käytetään syötteinä vain saman järven kalaa. Näin pyritään välttämään rapuruton leviäminen vesistöstä toiseen. Merrat (tai kalastusvälineet), joilla ravustetaan eri vesistöissä, on desinfioitava vesistöjen välillä käytettäessä pitämällä niitä muutama tunti saunassa 80 asteen lämpötilassa. Jos rapuja pidetään sumpuissa ennen niiden valmistusta ruoaksi, sumppu on asetettava riittävän syvään veteen niin, että ravuilla on siellä riittävän viileää. Veden tulee päästä esteettä vaihtumaan sumpussa.